Tähän osioon tullaan kirjoittamaan metsästysaiheisia blogeja.

Oli Helmikuun viimeinen päivä, 29.2.2016, kello soi aamulla ja tiesi että viimeinen päivä metsästystä on alkanut.

Kahvit kotona naamariin ja loput termariin, haulikko mukaan ja lompsimaan kohti erämaita.

Matkanvarrella tuli paljon yöllisiä jälkihavaintoja ketuista. Ketut olivat kulkeneet paljon jänismailla.

Lopulta noin puolentunnin kävelyn jälkeen pääsin paikalle, missä oli ollut jo epäonnekseen kaksikertaa jänis, joka pääsi pakoon luikkimaan. Nyt olin olin päässyt tänne paikalle, ja löysin ihan yölliset uunituoreet jäljet. Hetken seurattuani rauhalliset jäljet muuttui juoksujäljiksi, ja huomasin että kettu mennyt perässä. Noh, ei niille tapauksille mitään voi, paikan vaihto. Jänikset olivat kulkeneet ja liikkuneet yöllä paljonkin. Matkalla toiseen paikkaan tuli näköhavaintoja peuroista, 2 peuraa hyppäsi 15metrin päästä liikkeelle kuusitaimikosta. Ei muuta. Kello oli kääntymässä jo iltapäivän puolelle ja epätoivoisuus rupesi painamaan. Loppujenlopuksi kaverini tuli kanssani metsälle ja lähdettiin eremmäksi etsimään jälkiä, jos pomppujäniksen saisi. No, oltiin taas yhdellä ''varmalla'' paikalla, missä oli paljon jänikset kulkeneet. Jälkiä oli yön aikana tullut niinsanotusti ihan liikaa jo. Ei vaan jänistä löydy. Tässä välissä ruvettini soittelemaan jos saataisiin ajokoira paikalle, viimeisinä metsästyspäivän tunteina.

Lähdettiin paistamaan makkaraa. Makkaranpaiston ohella tuli puhelu että koira saatiin ja on jo pelipaikoilla. Lähdettiin siitä sitten makkaranpaiston jälkeen etsimään uusimmat jäljet ja koira perään. Muutamia todella hyviä jälkiä löytyikin. Dreeveri löysi uudet jäljet ja haukahti muutaman kerran, jänistä ei näy.

Monen monta kertaa passipaikan vaihdettua kaverini lähti dreeverin kanssa katsomaan yhden pienen pusikon ja passimiehet ympärille. Hetken odottelun jälkeen rusakko lähti juoksemaan ja juoksi passimiesten ohitse. Koira haukkuen perässä, hyvin ajaa rusakkoa.

Hetkenpäästä rusakko juoksi entisen passini ohitse kauemmaksi, koira perässä, mutta hukka tuli tässävaiheessa pian.

Näin sitten yhdestä kohtaa kun rusakko juoksi metsätietä, ja lähdettiin porukalla sinne. Kauan mietittiin että ei se tänne ole tullut, mutta minä olin varma.

Loppujen lopuksi löydettiin yhdet karkkojäljet metsään, ja koira perään ja miehet passiin. Ajo alkoi välittömästi, ja noin viiden minuutin kuluttua rusakko juoksi tietä suoraan passiini. Tietenkin viimeisenä päivänä, kamerakin oli saatava päässä päälle, kun ei ollut päällä. Laitoin kameran päälle rusakon juoksessa minua kohti, ja kamera piippasi kolme kertaa pientä piippiä, ja katsoin kun rusakko pysähtyi noin 25- 30m päähän katsomaan. Tässä vaiheessa piti ampua. Ammuin ja rusakko juoksi metsään, ja sinne vielä kaksi kertaa ammuin. Tämän takia varmaan joutui kolmesti ampumaan, että matkaa oli, tai panokset huonohkot. ( 2 viimeistä laukausta oli todella vanhoja panoksia , ja tunsin sen rekyylistäkin kun ampui.)

Noh, ei muuta katsomaan ja siellähän se rusakko odottelikin kuolleena!

Koira pian tuli perästä, ja kyllä hymyilytti, elämäni ensimmäinen koiran ajoon ammuttu rusakko, kruunasi todellakin viimeisen jahtipäivän! :)

 Tässä vielä pari kuvaa, juuri kaadolta !